Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Puheenjohtajalta

Vuosi on kulunut ja olemme taas tiedoiltamme rikkaampia. Suomen ja yhdistyksemme juhlavuosi on mennyttä elämää.

Niin moni jäsenistämme on poistunut keskuudestamme. Meillä jälkeenjääneillä on syytä elää ja tuoda entistä paremmin ja aktiivisemmin Parkinson-sairautta esiin monin eri tavoin. Sairautemme, herra Parkinson on edelleen aika lailla hämärä niin sanotulle suurelle yleisölle. Parkinsonia sairastavat eivät suinkaan ole tyhmiä ja aivottomia, niin kuin useasti luullaan. Hyvin usein asiakaskontaktissa mm. lääkärissä puhutaan läheiselle, puolisolle, joka on potilaan, sairaan mukana. Sairas, potilas ymmärtää kyllä kuinka tuollainen on noloa ja alentavaa. Hyvin usein pidetään Parkinsonin tautia sairastavaa humalaisena tai huumausaineitten käyttäjänä, kun parkkislainen horjuu, juuttuu paikalleen, käsi saattaa heilua holtittomasti, ilmekään ei värähdä, tavarat putoilevat lattialle tai lennähtävät minne sattuu. Me, jotka asummekin kotona, emmekä laitoksissa tarvitsemme ymmärrystä ja tietoa ulospäin ja erityisesti päättäjien huomion. Kaikki harrastaminen on meille tärkeätä ja antaa meille mahdollisuuden elää rikasta ja arvokasta elämää, mutta se ei suinkaan tule ilmaiseksi. Erilaiset kulttuuriharrastukset, kuten teatteri ja musiikki antavat meille kaikille mahdollisuuden elää mielenkiintoisempaa elämää kuin ilman sitä olisi.

Nyt on TEIJO- projekti telakalla. Ei ole minkäänlaista tietoa jatkuuko se, vai mitä tapahtuu. Oli suorastaan nautinto mennä Liikelaiturille, jossa sai päästää itsensä valloilleen yhteisötanssissa Marjon ja Eeron huomassa. Saimme aikuismuskarissa tutustua erilaisiin soittimiin, tehdä musiikkia ja soittaa, laulaa, emmekä suinkaan tarvinneet sävelkorvaa, vaan heittäytymisen taidon liittyä mukaan. Tutustuimme Kölvissä maahanmuuttajiin ja musisoimme heidän kanssaan sekä teimme yhteisen laulun. Teatterityöpajassa opimme mitä kaikkea ja kaikenlaisia ääniä saammekaan aikaiseksi ja kuinka mm. keskustellaan pelkillä kirjaimilla. Tässäkin porukassa oli nauru herkässä ja ilo kupli niin tekemisissä ja sen jälkeen. Sirkustyöpajoissa opimme monenlaista ja pääsimme kokeilemaan esimerkiksi nuorallakävelyä, kaatumaan hillitysti, tekemään kaikenlaisia temppuja ja tasapainoilemaan, hyppimään tramppoliinilla yms.   Nyt nämä kaikki hienot asiat ovat poissa, ei tietoa koska jatkuu ja jatkuuko koskaan.

Liikuntaa voimme sentään harrastaa ja puheopetusta ja ”huutokuoro Tuskan parahdus” saataneen aikaiseksi.              

On mahtavaa huomata, että yhteistyömme Tampereen Dystonia-ryhmän kanssa on alkanut ja siitä tulee olemaan molemminpuolinen hyöty. Virittelemme myös jälleen yhteistyötä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa.

Ei suinkaan kaikki ole niin huonosti kuin käsityksen voi edellä mainituista saada.

Jäsenistömme määrä on pysynyt suurin piirtein samana, se oli vuoden vaihteessa 713. Onneksi askel liittyä Parkinson-yhdistykseen on lyhentynyt. Yhdistyksessä tapahtuu paljon, onneksi se ei ole laantunut vaikka rahaa ei samalla tavoin ilmeisesti olekaan käytettävissä. Tampereen kaupungilta on kantautunut kaikuja, että pitäisi säästää. Elämme toivossa, että säästökohteeksi emme joutuisi, jotta voimme kuitenkin järjestää laadukasta toimintaa ja tukea jäsenistöämme.

Millä voimme saada päättäjät uskomaan, että meihin ja potilasjärjestöihin satsaaminen kannattaa. Emme kuluta sote-euroja niin paljon, kun voimme hyvin ja voimme pitää psyykkistä ja fyysistä kuntoamme yllä.

Olemme tärkeitä!

 

(Päivitetty 6.2.2018)

 

Syksy on saapunut ja sataa vettä, no, vettä on satanut lähes koko kesän Suomessa. Ainoa ero on lämpötiloissa niin yöllä kuin myös päivilläkin. Tulisipa oikea talvi, lunta ja pakkasia.

Tampereen Parkinson-yhdistyksessä jatketaan samaan tiivistahtiseen malliin. Alkusyksystä toimintasuunnitelmat, talousarviot ja STEAM-hakemukset.  Yhdistystieto- ja taitokurssi. Moninaiset liikunnat, prosenttitaidetta ja kokouksia. Siinäpä sitä työsarkaa riittää.

Olen huomannut, että sairautena Parkinson on viheliäinen erityisesti edetessään pidemmälle. Kaatumisia, mustelmia, haparoimista, kun jalat eivät tottele. Tuntuu kurjalta, miksi, miksi?

Näin puheenjohtajan ominaisuudessa askarruttaa nuo neljä kirjainta SOTE ja myös maakuntauudistus. Kukaan ei tunnu tietävän oikein mitään kyseisistä asioista. Jotain sentään tapahtuu, TAYS ja Hatanpään sairaala yhdistyvät. Jari Honkaniemi Hatanpään sairaalan neurologian osaston ylilääkäri kävi kertomassa meille mitä kyseinen asia merkitsee. Irma Virjo kertoo jäsentiedotteessa 4 / 2017, mitä Honkaniemi meille kertoi.

Maakunta ja sen tehtävät, sekä kuinka maakunta ja työntekijät siellä tulevat määräämään mitä tulee terveyden- ja sairaanhoidossa tehdä. Tulleeko maakunnasta kehäraakkien kaatopaikka, johon sijoitetaan eduskuntatyöhön kyllästyneet ja eduskunnasta pudonneet poliitikot töihin, vaikea sanoa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Hiukan tuntuu näin pessimistinä hurjalta tuo tulevaisuus etenkin potilaitten kannalta. Pitkäaikaissairaita hoidetaanko heitä missä, miten ja milloin? Mitä vaikuttaa valinnan mahdollisuus, onko se mahdollisuus, vai julkisen sektorin rahansiirto yksityiselle sektorille. Eihän yksityinen sektori kuitenkaan hoida aivostimulaatioleikkauksia tai infuusiopumpun asennuksia. Kaikki on siis suurten kysymysmerkkien takana ja tietysti hallituksen ja sitä myötä eduskunnan. Toivotaan hyviä päätöksiä kannaltamme.

Esteettömyys on parkkislaiselle tärkeä asia. Katukiveyksien reunakivet ja monet suuret katutyöt esimerkkinä — rakennusten kynnyksistä ja ovista puhumattakaan. Meillä on oiva tilaisuus vaikuttaa asiaan, sillä hallituksemme varajäsen ja Oriveden kerhon puheenjohtaja Kari Rannanautio on esteettömyystyöryhmän jäsen. Kannattaa ilmoittaa Tampereella olevat hankalat paikat heti yhdistyksellemme tai suoraan Kari Rannanautiolle.

Yhdistyksessämme aloitetaan kerran kuukaudessa pidettävä Bingo, joka toteutetaan kuukauden viimeisenä peli-iltana. Ensi vuonna mahdollisesti aloitamme teatterikerhon ja siinä huutokuoron jolle on jo esitetty monenlaisia nimiäkin mm. Tuskan parahdus.

 

Muistattehan - jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

 

Osmo Kaikuvuo

 

(päiv. 26.10.17) 

 

 

 

Lähestyn teitä tällä palstalla ensimmäistä kertaa. Olen ison tehtävän edessä ja kiitollinen edelliselle puheenjohtajalle Irma Virjolle, jolta saan tukea tehtävässäni. Kiitän myös Irmaa loistavasti tehdystä työstä puheenjohtajana. Minun on hyvä jatkaa tehtävää, yhdistys on hyvässä kunnossa ja toimintaa täynnä. 

Tämä vuosi 2017 on useampien juhlien vuosi. Suomi täyttää 100 vuotta ja yhdistyksemme täyttää 30 vuotta. Näiden menneiden vuosien aikana on tapahtunut paljon, josta on paljon kerrottavaa. Irma Virjo onkin kerännyt historiaa yhdistyksemme taipaleelta. Itse painotan tässä tulevaa aikaa, jossa on monenmoista liikettä ja toimintaa. Kevään aikana järjestämme 30-vuotisjuhlan 21.4. ja Tampereella on 22.4. Parkinson-liiton liittokokous.  

Kulttuuri ja liikunta ovat tärkeimpiä asioita, joissa loistamme. Kulttuurin alalla olemme yhteistyössä eri tahojen kanssa niin sanotussa prosenttitaidehankkeessa. Kyseinen sanahirviö pitää sisällään yhteisötanssia, nukketeatteria ja teatteria sekä sirkusta. Tarkoitus on myös perustaa näytelmäkerho, jonka perustamiseen on tullut esitys jäsenistöltä. Teatterin tekeminen innoittaa osaa jäsenistöstä, joten käymme heti asiaan kiinni.  Irma Virjo jatkaa prosenttitaiteen yhdyshenkilönä. 

Liikunta on erittäin tärkeää kaikille Parkinsonin tautiin sairastuneille ja läheisille, jotta jaksaisimme toimia etenevässä sairaudessa. Liikunnassa meillä on erittäin monipuolista tarjontaa vesijumpasta keilailuun. Jokainen varmasti löytää sopivan lajin laajassa kirjossa. Yhteisötanssikin on liikuntaa, sitä helposti saatetaan kavahtaa, mutta kannattaa käydä tutustumassa ja rakastua. 

Tampereen ulkopuoliset aluekerhot jatkavat toimintaansa. Harmillisina takaiskuina tulivat Kangasalan ja Pohjois-Pirkanmaan kerhot, joihin ei löytynyt vetäjiä. Kuitenkin toiminta jatkuu, tosin hieman eri tavalla.  

Erikseen pitää mainita Nuoret Parkkikset. Heilläkin on monipuolista toimintaa. Yksi esimerkki mielenkiintoisista illoista on geokätköily 10.4., johon on myös mahdollisuus käydä tutustumassa, se on hyväksi aisteille ja liikuntalihaksille. Aluekerhoissa tulemme vierailemaan pienen ryhmän kanssa. Vierailujen yhteydessä tullaan toivottavasti näkemään yhteisötanssia ja mahdollisesti teatteria. 

Erittäin tärkeänä näen myös varainhankinnan, joka mahdollistaa sen, että voimme tarjota monia eri mahdollisuuksia toimia niin sairastaville kuin myös heidän läheisilleen. Varainhankinnan yksi muoto voisi olla ottaa yhteys apteekkiin, jossa vakituisesti käy ja pyytää vaikkapa mainosta jäsentiedotteeseen tai muuta avustusta.

 Parkkistupa on paikka, jossa on päivittäin monentyyppistä toimintaa. Viikonloppuina sitä voi myös vuokrata erilaisiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi sukujuhliin.

 Toiveenani on, että yhdistys säilyy monipuolisena, humaanina ja vireänä, pyrin taitojeni myötä johtamaan yhdistystä jäsenistön parhaaksi.

 

Ystävällisin terveisin

Osmo Kaikuvuo

                                                                        (Päivitetty 15.2.2017)

 

 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?